Yliopistovaltaukset


Suomen tieteen tila ja taso
Suomen Akatemia - Suomen tieteen tila ja taso (23 November 2009)
http://www.aka.fi/fi/A/Tiedeyhteiskunnassa/Tutkimuksen_arviointi/Suomen-tieteen-tila-ja-taso/

"Erittäin merkittävänä muutokse-
na on pidettävä sitä, että tieteellisen merkittävyyden
ja laadun mittarit (julkaisujen viittauskertoimet)
ovat olleet laskusuunnassa, joka on alkanut vuosina
2000–2002. Tällä mittarilla mitattuna Suomen tie-
eellisen tutkimuksen laatu on nyt täsmälleen
OECD-maiden keskitasoa ja pohjoismaisessa tar-
kastelussa heikoin.
Yksi tähän kehitykseen vaikuttava tekijä saat-
taa olla se, että Suomen tutkimusrahoituksessa sekä
tiede- ja teknologiapoliittisessa keskustelussa on
vahvasti soveltavaan tutkimukseen kannustavia
piirteitä. Yliopistoissa tehdään suhteettoman pal-
jon soveltavaa tutkimusta ja kehittämistyötä perus-
tutkimuksen kustannuksella. Viime vuosien kes-
keiset politiikka-asiakirjat ovat asettaneet tieteelli-
sen tutkimuksen ensisijaisesti teknologis-taloudel-
liseen kontekstiin. Muita tekijöitä voivat olla tutki-
jakoulutettaviin painottuva tutkijakunnan rakenne,
tieteellisen infrastruktuurin taso, tutkimusjärjestel-
män vähäinen kansainvälistyminen sekä rahoitusta
ohjaavien periaatteitten ja tieteellisen johtajuuden
puutteet."



Sisäiset ristiriidat:
  • enemmän vai vähemmän hallintoa & byrokratiaa (vrt. UPJ, työajanseuranta)?
  • huippututkimusta vai "yhteiskunnallista vaikuttavuutta"?
    • yhteiskunnallinen vaikuttavuus; tutkimus, osallistuminen, talous, ...
  • perustutkimusta vai nopeita innovaatioita?
  • verkostoja vai hajanainen kampus?
  • synnyttäminen vai syntyminen?
  • ulkoiset olosuhteet vai sisäinen johtaminen?
  • kilpailuetu "osaamisella", "innovaatioilla", jne...
  • tieteen demarkaatio: taide, teknologia. uskonto
    • osaaminen, kilpailuetu; onko varmaa, että tiede tässä parempi kuin ...







Huippuyliopisto -- Innovaatioyliopisto

http://www.innovaatioyliopisto.info/

Sailaksen työryhmän mietintö Teknillisen korkeakoulun, Helsingin Kauppakorkeakoulun
ja Taideteollisen korkeakoulun muodostaman ”huippuyliopiston” perustamisesta.
Mietinnön johdannossa esitetään muun muassa: ”Nämä merkitsevät edellä mainittujen omilla aloillaan Suomen arvostetuimpiin kuuluvien yliopistojen yhdistämistä uudeksi teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alojen yliopistoksi”; ja edelleen: ”Uudella yliopistolla olisi Suomen oloissa ainoalaatuinen visio ja missio”. ”Missio” maailmanluokan yliopistolle ulottuu vuoteen 2020. ”Visio” perustuu seuraavaan olettamukseen: ”Yliopisto on tutkimuksensa ja opetuksensa perusteella omilla erikoisaloillaan ja kokonaisuutena maailman kärkiyliopistojen joukossa”.



Kasanen, Pursula, Sotamaa:
Tarvitsemme ylivertaista osaamista (Suomen kuvalehti 17/2007)
" Ajatuksena ei ole heittää romukoppaan perinteistä suomalaista hyvää yliopistojärjestelmää, vaan monipuolistaa ja uudistaa sitä luomalla uudenlainen, uudistumiskyinen ja dynaaminen yliopistokonsepti. Malli olisi kokeilualusta kansainvälisen mallin mukaan johdetulle yliopistolle. Se toisi kokemuksia tehokkaasta, manageriaalisesta hallintomallista. [...] Kokeilun ydinkohdat ovat todellinen taloudellinen ja oikeudellinen autonomia, ulkoinen hallitus, manageriaalinen johtamisjärjestelmä, kilpailu globaaleilla koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla ja kansainvälisesti kilpailukykyiset työehdot ja toimintaedellytykset. Kunnianhimoisena tavoitteena on yltää 10-15 vuodessa maailmanluokan tasolle tekniikassa, liiketoimintaosaamisessa ja taideteollisuudessa, jotka muodostavat ytimen Suomen tulevalle menestykselle"

Mika Hannula:
Tervetuloa reaalisosialismiin (Suomen kuvalehti 27.4. 2007)
"Nobelin palkinnoista ja satoja miljardeja euroja tuottavista keksinnöistä unelmoiva ajatus ei ole tästä maailmasta, eikä tästä hetkestä. Se ei saa aikaan uudistusta, vaan lisää keskitason hallintoa ja näennäistä tehokkuutta. Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, missä olosuhteissa innovaatiot syntyvät, ja myös miten ne syntyvät. Huippuyliopisto-hankkeeseen sisäänkirjoitettu väite on, että tämä tapahtuu parhaiten perustamalla suuria yksikköjä, joita kovalla kädellä johdetaan ylhäältä alas. Kaikki turha karsitaan pois ja toiminta on niin virtaviivaista että silmistä valuu vettä. [...] Kun Linus Torvaldsilta kysytään, miksi hän kykeni tekemään mitä hän teki nimenomaan Helsingin yliopistossa, vastaus on, että hän sai vapaasti valita mitä hän teki. Oli tilaa ja aikaa kokeilla ja epäonnistua, mahdollisuuksia keskittyä luovaan toimintaan, jossa ei koskaan etukäteen ole mitään takuita menestyksestä.
[...] Ja tämä siis aikana, jolloin asiaa (innovatiivisia työympäristöjä ja uuden tiedon tuottamista) tutkineet kansainväliset huiput (esimerkiksi Manuel Castells ja Yochai Benkler) eivät puhukaan suurista keskitetyistä yksiköistä, vaan pienistä ja ketteristä toimijoista, jotka rakentuvat monisyisten ja monirytmisten verkostojen varaan. [...] Kovan kurin ja kvartaaliraporttien sijaan keksinnöt vaativat onnea, sattumaa, hyvän ilmapiiriin ja rakentavaa epäonnistumista."

Paunio & Santti
Huippuyliopistohanke haudattava (Tieteessä tapahtuu vol 24, no 7)
"Mikäli esimerkiksi professoreiden kirjoittamien tieteellisten julkaisujen vuotuista määrää pidetään tärkeänä tehokkuuden ja tason mittarina, niin kyseiset instituutit kuuluvat suomalaisten yliopistojen heikoimpaan luokkaan. Tie huipulle tulee olemaan hidas ja kivulloinen. Ensin olisi saavutettava kansainvälinen keskitaso."
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/P%C3%A4%C3%A4kaupunkiseudun huippuyliopisto ei menestyisi tulosten vertailussa/1135226979663?ref=rss

Mäntylä
Berkeley, Stanford

Sääksjärvi
Huippuyliopisto huijaa teollisuutta

Iivari
Miljardin euron puhallus

Taylor
Humboldt's rift

Giroux:
Irti kahleista –strategia yliopiston uuteen haltuunottoon

Rekola:
Mikä ohjaa yliopistoa
"Osaamisideologian tärkeä tavoite, korkeakoulutuksen tehostaminen, ilmenee koulutuksen massoittumisena sekä opintojen nopeutumisena."
"Vuodesta 1992 vuoteen 2001 opiskelijoiden määrä kasvoi 33 %, maisterien määrä 38 % ja tohtorien määrä 128 %. Opettajien määrä sen sijaan supistui 3 %. Parissakymmenessä vuodessa yliopisto-opiskelijoiden määrä opettajaa kohden on kaksinkertaistunut."

Asiaan liittyen:

Yhteiskuntaeettisen seuran keskusteluilta aiheesta New Public Management

Aika: 11.12.2007 klo 17-19
Paikka: Kirjakauppa Kirjataivas (Mechelininkatu 15, Helsinki)
Vieraana: VTT Kati Rantala

Uusi julkishallintoajattelu (New Public Managament) on yksi
monista muotitermeistä, joka viittaa muutoksiin julkisten palvelujen
tuottamisessa - niin periaatteen kuin käytännön tasolla. Muutoksia
kuvaavia iskusanoja on mm. ruohonjuuritason vastuuttaminen,
markkinalogiikka, monitoimijaisuus ja projektit. Kuinka tilanteeseen
kannattaisi suhtautua? Miettimällä, miten palaset saadaan toimimaan
yhdessä niin että maailma paranee? Vai onko kyse pakonomaisesta
uskosta usein hienolta kuulostavaan mutta epärealistiseen retoriikaan?

Voit ilmoittautua iltaan yhdistyksen kotisivuilla
http://yhteiskuntaetiikka.gneissi.net/ohjelma.php

Tilaisuudessa kahvitarjoilu.
Tervetuloa!

Kirjallisuutta:

Rantala & Sulkunen (toim.): Projektiyhteiskunnan kääntöpuolia (2006):
http://www.yliopistokustannus.fi/1kirja.php?isbn=951-662-955-5

Julkunen: Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu (2006):
http://www.stakes.fi/FI/Julkaisut/Kirjakauppa/KKMuut/M224.htm

Verkossa:

Wikipedia-artikkeli New Public Managementista:
http://en.wikipedia.org/wiki/New_Public_Management

Prof. Leena Eräsaaren kirjoitus "New Public Management on julkisen
sektorin vääryyksien isä":
http://www.leenaerasaari.fi/texts/vaaryys.pdf

HTT Kirsi Lähdesmäen esitys aiheesta New Public Management ja julkisen
sektorin uudistaminen:
http://www.uta.fi/~tero.mamia/opetus/luennot/ts_9.pdf