http://twitter.com/#search?q=%23ouruni

Yhdysvallat

Saksa
http://www.unsereunis.de/

Itävalta
http://unsereuni.at/

Sveitsi
http://www.unsereuni.ch/

Ranska
http://www.frontdeluttepourleducation.fr/

Englanti
http://occupations.org.uk/

Kreikka
http://athens.indymedia.org/?lang=en

Italia
http://anomalia.blogsome.com/

Suomi



Vuosi 2009 on ollut yliopistovaltausten. Syksyllä eniten huomiota ovat saaneet mellakat Wienissä ja Kaliforniassa, mutta muuallakin tapahtuu: Grazissa, Klagenfurtissa, Linzissä, New Yorkissa. Kesäkuussa Saksassa noin 90 kaupungissa opiskelijat ja heidän vanhempansa lakkoilivat ja protestoivat kaduilla. Alkuvuodesta yksin Englannissa oli yli 30 yliopistoa vallattuna. Kreikassa yliopistot ovat olleet jo pitkään kestäneen kansannousun keskuksina. Pieni Suomikin kartoi kortensa kekoon kevätpuolella. Viimeinen pisara on eri paikoissa ollut erilainen – uusi yliopistolaki, autoritaarinen väkivalta, kansainvälinen solidaarisuus, koulutukseen käytettävien varojen vähentäminen, lukukausimaksujen korotus –, mutta myös tilanteen yhtäläisyydet ovat helposti nähtävissä.

Itävallan meneillään olevat valtaukset kuvaavat hyvin kansainvälistä kontekstia. Kaikkialla rikkaassa lännessä jo ennen lamaa alkanut trendi kiihtyy. Korkeakoulutusta ollaan rajaamassa, pääsyä kapeuttamassa, koulutuksen hintaa nostamassa, sisältöjä virtaviivaistamassa työelämän tarpeisiin. Tätä vastoin Wienin valtaajat vaativat seitsemän kohdan ohjelmassaan muun muassa lukukausimaksujen poistamista, opetuksen tason nostamista ja koulumaisuuden vähentämistä, yliopistohallinnon demokratisoimista, pätkätyösuhteiden pysyväistämistä ja vähintään 50% osuutta naisille kaikissa yliopiston henkilöstöryhmissä.

Kalifornian tilanne voi jollakin tavalla olla ennakoiva kiteytymä seuraavista vaiheista. Ison-Arskan osavaltion budjetti on pahasti alijäämäinen ja valtionyliopisto University of California monine kampuksineen on leikkurin alla. Henkilökunnan palkkaa on jo laskettu keskimäärin kymmenen prosenttia. Parhaillaan käynnissä olevat valtaukset esimerkiksi Berkeleyn, Los Angelesin, Davisin ja Santa Cruzin kampuksilla saivat kipinän yliopistohallinnon päätöksestä nostaa jo ennestään huomattavia lukukausimaksuja yli 30 prosentilla. Näihin madonlukuihin verrattuna Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen puheenjohtajan esittämä ajatus (Aikalainen 18.11.) lukukausimaksusta rahansiirtona taskusta taskuun (opiskelijalle 1000 euron lukukausimaksu, jonka maksaa valtio) on vielä pehmeää hyrinää.

Pitkin Yhdysvaltoja suunniteltuja lukukausimaksujen korotuksia on analysoitu uusimpana vaiheena keskiluokan alasajosta. Korkeakoulutus on pitkään toiminut jonkinlaisena reittinä sosiaalisen ja taloudelliseen nousuun. Nyt tilanne on muuttunut, kuten kalifornialaisvaltaajat kirjoittavat:

  • Lähes puolet yliopistosta valmistuneista työskentelee korkeakoulutusta vaatimattomissa palvelualan ammateissa, joihin heidän tutkintonsa ovat tarpeettomia. Hekin, jotka saavat koulutusalaansa vastaavia tai jopa johtavan aseman töitä, huomaavat, että vuosikymmenten automatisaatio ja työvoiman ylitarjonta ovat syöneet näiden asemien aiemmin tarjoaman edun. Ohjelmoinnista tulee datan syöttöä, keskitason johtamisesta kurinpitoa ja sihteerinhommia. Kun teolliset työpaikat katosivat, pääoma kohdisti huomionsa juuri näihin töihin, koittaen tehostaa ja pärjätä kilpailussa, johtaen johtajia pelottelemaan alaisiaan, joiksi pelkäsivät muuttuvansa. Yliopisto tuottaa edelleen yhä kaventuvaa eliittiä. Mutta suuri kuva on selvä: yliopistotutkinnon arvo on nyt yhtä kuvitteellinen kuin vuoden 2006 asuntohinnat.

Totta tosiaan! Koska viimeksi olemme saaneet länsimaisen hallituksen koulutupoliittisen aloitteen, jonka tarkoitus on tasoittaa tuloeroja ja edistää sosiaalista mobiliteettia? Suomessa kuullut ajatukset, joiden mukaan lukukausimaksut olisi pikaisesti saatava aikaisiksi ainakin EUn ulkopuolelta tuleville opiskelijoille osoittavat hyvin, että ajatus yhdenvertaisuudesta on nykyään "meidän" yhdenvertaisuuttamme ja saavutettujen etujen puolustamista kaikille muille paitsi rikkaille, joka voivat yhä rikastua. Niinpä Wienissä valtaajat vaativat kaikille vapaata opiskeluoikeutta ja Kaliforniassa yliopistoilla tarjotaan turvapaikkaa laittomille maahanmuutajille. Hyvinvointivaltion tuolla puolen ei ole uutta vaurautta, vaan pettymystä ja näköalattomuutta, jota kalifornialaisten kollektiivipseudonyymi "Reseach & Destroy" kuvaa pamfletissaan "Viesti tulevaisuudesta jota ei ole" :

  • Työskentelemme ja lainaamme voidaksemme työskenellä ja lainata. Työt, joita varten ponnistelemme, ovat töitä, joita jo teemme. Lähes kolme neljännestä opiskelijoista työskentelee opiskeluaikanaan, monet täysipäiväisesti; suurimmalle osalle opiskeluaikana saavutettu työllistymisen taso on sama mikä on luvassa valmistumisen jälkeen. Emme saa koulutusta, vaan velkaa. Työskentelemme tehdäksemme rahaa, jonka olemme jo tuhlanneet ja tulevaisuuden työmme on jo myyty pahimmilla markkinoilla. Lainatulla opetuksella ostamme etuoikeuden maksaa kuukausilyhennyksiä loppuelämämme ajan. Eilispäivän liiketalouden maisterit ostavat kesähuvilansa tämän päivän humanistimaistereiden ankealla tulevaisuudella. Elämä yliopiston jälkeen tarkoittaa ilkeää ja pikkumaista kilpailua resursseista ystävien ja muukalaisten kesken: hoppu alemman hallinnon tehtäviin, joka (hyvällä tuurilla) kestää pari ahdistuksen, pelon ja kasvavan riiston sävyttämää vuotta. Mutta tämä on tarkka kuvaus tämän päivän yliopistoelämästä: ilkeä ja pikkumainen elämä on jo täällä.

Ehkä totetamus yliopistoelämän pikkumaisuudesta selittää parhaiten Euroopan ja Pohjois-Amerikan valmiutta valtauksiin. Voi olla, että valtauksilla ei saada paljoa, mutta loppuupa hetkeksi Jussi Vähämäen Itsen alistukseksi (Tutkijaliitto, 2009) kutsuma uuden tietotyön muoto. Kaikkialla vauhti kiihtyy ja muutoksia pukkaa lisää. Ehkä on ajateltavissa, että kaiken touhun on tarkoitus peittää hyvin yksinkertainen asia. Yliopisto ja sen rahoittajat ovat unohtaneet, mitä varten yliopistoto ovat olemassa.

  • Kuten yhteiskunta jonka uskollinen palvelija se on ollut, yliopisto on vararikossa. Tämä vararikko ei ole vain taloudellinen. Se on osoitus paljon perustavanlaatuisemmasta kauan tekeillä olleesta konkurssista, joka on sekä poliittinen että taloudellinen. Kukaan ei enää tiedä mikä yliopisto on. Tunnemme tämän vaistonvaraisesti. Vanha hanke kulturellien ja koulutettujen kansalaisten luomisesta on mennyttä, kuten myös tutkinnon suorittaneilla ollut etulyöntiasema työmarkkinoilla. Nämä ovat nykyään fantasioita, aavemaisia jäänteitä roikkumassa huonosti ylläpidättyjen aulojen seinillä.

Pamflettien lähteet:
http://www.revolutionbythebook.akpress.org/communique-from-an-absent-future-%E2%80%94-further-discussion-round-one/
http://takku.net/article.php/20091012185320317